Olemme päättäneet leikkiä turistia, sillä upeat maisemat, jossa asumme, jäävät arjessa usein nykyään huomaamatta. Niistä on tullut niin tavallisia näkymiä. Viikonloppuna teimmekin pikkuisia päiväretkiä lähialueille.
Vaikka perjantaina satoi jonkin verran, suuntasimme mäennyppylälle, jossa jostakin syystä emme olleet ennen käyneet. Ja hyvä että kiipesimme, sillä näkymät olivat hienot pienestä sumuverhosta huolimatta. Tyttökin jaksoi kävellä puolet muutaman kilometrin mäkisestä matkasta ja nauttia sadepisaroista.
Lauantaina sen sijaan ajoimme noin 45 minuuttia etelään, jossa meitä odotti alpakkafarmi jos toinenkin. Alpakoita oli hauska katsella, syöttää ja silittää. Omistaja oli tietysti innokas kertomaan alpakoistaan ja niiden villasta, jota saa myös tilalta ostaa valmiina lankakeränä. Lähtiessämme kuulimme kummallista vinkunaa - alpakoiden pitämää varoitusääntä. Peura oli tullut kylään.
Alpakoiden luota jatkoimme matkaa pikkukylän jammailufestarille. Kadun eri kulmissa oli ryhmiä soittelemassa ja nauttimassa auringosta. Mekin istahdimme yhden autotallin eteen kuuntelemaan puoleksi tunniksi kitaroiden soittoa. Mikä tunnelma!
Ja katsokaapa tätä sunnuntaiaamun maisemaa:
Ja katsokaapa tätä sunnuntaiaamun maisemaa:
Kyllä kai siinä kelpasi kävellä, vaikka viileä tuuli jäädytti sormet. Saapuessamme rannalla seisoskeli monta kalastajaa. Lievätkö saaneet hyvän saaliin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti