Parkeeraan auton, kävelen raput ylös ja menen sisälle. Ellei joku ole ovella vastassa, haen kupin teetä tai käyn tsekkaamassa kirpputorin uutuudet. Tällä viikolla löysin dollarilla ihanan mekon, juuri oikean kokoisenkin. Sitten otan kansioni, käyn tervehtimässä lähihuoneiden työtoverit ja menen omaan työhuoneeseeni. Tarkistan sähköpostit, avaan tarvittavat ohjelmat.
Kerran, pari viikossa käyn vapaaehtoistyössä yhdessä matalan kynnyksen palvelussa. Tapaan asiakkaita, keskustelemme, ja teen rahaan liittyviä päätöksiä.
Toivoin hakiessani pääseväni ensisijaisesti "keissityöhön", mitä nyt teenkin. Tätä asiakastyötä varten minun on pitänyt suorittaa erinäisiä kursseja ja testejä, mikä on ollut raikastavaa. Lisäksi asiakasryhmä on itselleni aivan uudenlainen, joten olen innokkaana opiskellut aihetta sekä tavannut asiakkaita. Tietysti myös amerikkalainen työkulttuuri yleensäkin on hieman erilainen kuin suomalainen.
Aluksi suorittaessani kursseja toimin myös toisissa tehtävissä esimerkiksi vastaanottovirkailijana. Tämän koen hyvänä kokemuksena, sillä jokainen työntekijä huolimatta ensisijaisesti työnkuvastaan tekee, mitä ikinä tarvitaan. Vaikkapa vastaanottovirkailijana toimimista (mikäli on käynyt tarvittavan kurssin), ikkunoiden tai mikroaaltouunin pesua.
Vapaaehtoistyö on täällä hyvin yleistä ja arvostettavaa. Monet tuttavani tekevät jonkin sorttista vapaaehtoistyötä. Se voi olla esimerkiksi omaan uskontoon liittyvää, puistojen ylläpitoa tai vaikkapa kadulta pelastetun koiran ulkoiluttamista. Jotkut vapaaehtoistyöpaikat pystyvät tarjoamaan lounaan sekä maksamaan lastenhoitomaksut ja osan bensakuluista, mikä mahdollistaa työnteon monelle. Melko upeaa!
Kotiin lähtiessä sanon heit. Astuessani ulos hymyilen, sillä mitä muuta voi tehdä, kun on ollut hyvä päivä ja maisema työpaikan portailta näyttää merta sekä vuoristoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti