Kun lapsi oli vielä vauva, kävimme 0-2-vuotiaille tarkoitetussa tuokiossa, ja myöhemmin sitten olemme käyneet yli 2-vuotiaiden tarinatuokiossa, joka kestoltaan on noin 30-45 minuuttia. Tarinatuokion aikana lauletaan, lorutellaan (nursery rhymes) ja luetaan kirjoja. Lopuksi on vapaata aikaa joko leikille tai askartelulle. Esimerkiksi ennen Kiitospäivää askarreltiin kalkkunoita.
Noiden tarinatuokioiden aikana on oppinut meikäläinenkin paljon ja itseasiassa tarinatuokioissa käy useampi maahanmuuttaja lapsineen.
Vaikka meidän perheessä pidän tärkeänä suomalaista kulttuuriperimää, on minusta ollut todella hyvä päästä sisään myös tähän paikalliseen. Nyt voin (sen lisäksi että opastan englanninkielistä miestäni englanninkielisten lastenlaulujen saloihin ja tuon englanninkielisiä kirjoja kotiin luettavaksi) vaikkapa ottaa osaa sellaisiin äitien leikkimielisiin skaboihin, joissa kisataan, kuka osaa parhaiten ulkoa lasten kirjallisuutta tai lauluja. En silti ihan vielä kisassa - jollaiseen osallistuin pari viikkoa sitten - kovin hyvin menestynyt; olin todella huono mm. lasten televisio-ohjelmiin ja brändileluihin liittyvissä kysymyksissä. Pitääpi skarpata ja mennä taas kirjastoon! Vaiko sittenkin avata televisio?
Ei brändilelujen tai -loilotusten osaaminen kai kovin tarpeellista ole. Tuskin niiltä välttyäkään voi. Eikä haittaa, vaikka ei aina ole kisassa eka!
VastaaPoista