Välitilassa

Tässä on ollut kirjoittamisesta taukoa vähän enemmän kuin oli tarkoitus. Paljon tekemistä, ja niin: hengittää ja nukkuakin pitää.

Elämä on välitilassa; tulevaisuus on osaksi auki. Monet ovat kysyneet, olenko stressaantunut tai hermostunut, kenties? 

En oikeastaan sen enempää kuin on normaalia elämäntilanteen muuttuessa. Loppujen lopuksi meillä on asiat hyvin. On lämmin koti, ruokaa, toisemme ja tukijoukot. Osaamme nauttia elämästä. Ja on vaihtoehtoja.

Meillä on uudenlainen vapaus, me olemme nyt tavallinen perhe. Se on oikeastaan tosi ihanaa! Mutta totta on, että rohkeutta muutokseen tarvitaan ja paljon positiivista energiaa. Tietysti myös viime vuoden ja monen aiemman vuoden valmistelut tähän hetkeen auttavat. On rohkeutta jättää palkkatyö, joka elättää ja antaa perheelle terveysvakuutuksen, mutta joka ei tuo onnellisuutta. On rohkeutta lähteä ja alkaa rakennustalkoot uudelta alustalta.

Tämä viikko on mennyt nopeasti töissä, kotona, työhaastattelussa, työhakemuksen kimpussa ja leikkiessä. Tänään meillä oli mammakerhon kanssa aamuinen askartelutapaaminen. Joimme kahvit, söimme pullaa ja yritimme askarrella ovikoristeita lasten pyöriessä ympärillä. Virkistävää ja etenkin tarpeellista muutaman tunnin rentoutumista tälle viikolle!

Tällainen on askartelun lopputulos. Aurinkoa tähän helmikuuhun!