lauantai 20. helmikuuta 2016

Kaskadit - Vieraile Washingtonissa osa 2

Pohjois-Kaskadien kansallispuisto (Wikimedia)

Kirkkaalla säällä ajellessa katson aina, näkyykö Kaskadien vuoristo: onko sää Mt. Bakerilla kirkas, kuinka paljon vuorilla on lunta? (Tällä hetkellä näyttäisi olevan aika ihanan paljon - viime talvi oli nimittäin liian kuiva.) Pohjois-Kaskadien kansallispuisto ja sitä ympäröivä Mt. Baker-Snoqualmie kansallismetsä ovat yksiä lempialueitamme kauneutensa puolesta.

Mt. Bakerin alueella toimii talvikautena kooltaan keskikokoinen laskettelukeskus. Kesäkautena vuoristossa on upeita vaellusreittejä ja tietä pääsee ylös korkeuksiin. 

Yhtenä heinäkuun päivänä ajelimme tien päähän ja kas, jotkut himolaskettelijat olivat kauden viimeisellä laskettelureissulla. He siis kipusivat korkeuksiin suksineen ja laskettelivat sitten omia polkujaan alas. Heinäkuussa!

Tuona kyseisenä heinäkuuna lunta oli vielä yllättävän paljon eikä lumi ollut vielä yläparkkipaikalta sulanut. Jotkut polut olivat täynnä lunta, vaikka ilma oli yli 30 asteinen ja aurinko porotti. Vaeltaminen ei siis ollut helpoimmasta päästä. Maisemat ovat kuitenkin alueella mahtavat!


Mt. Baker talvella

Kesällä

Mt. Bakerin alueella kesällä



Luminen vaelluspolku heinäkuussa
Yhtenä kesänä ajelimme tietä 20 yli Kaskadien Lake Chelanin eteläkärkeen. Tämä tie ei ole talvisin auki lumen vuoksi, kuten etelämpänä olevat vuoriston ylittävät suuremmat tiet. Kauniiden maisemien lisäksi tuo retki yli Kaskadien on muutenkin kiinnostava: lännessä vehreys, puita ja vihreää silminkantamattomiin; idässä aavikko. 

Lake Chelanista voi ajaa vaikkapa Leavenworthiin, joka baijerilaisena kaupunkina on yksi Washingtonin nähtävyys ja käynnin arvoinen. Tai miksei jatkaisi matkaa vaikkapa Snoqualmie-vesiputoukselle?

Tiellä 20 Pohjois-Kaskadien kansallispuistossa


Snoqualmie Falls


torstai 18. helmikuuta 2016

Kalliopiirroksia ja jylhiä maisemia - Vieraile Washingtonissa osa 1


Alkuviikosta luin iloisen uutisen: läheisen kansallispuiston jokeen Elwhaan on vihdoin palannut kaloja ja ekosysteemi alkaa elpyä. Odottelemme myös innolla vieraita Suomesta ja siksi päätin tehdä sarjan kirjoitelmia asuinosavaltioni Washingtonin luonnonhelmistä: ensimmäisenä tuo mainittu kansallispuisto. 

Hurricane Ridge (kuva Wikimediasta)

Asumme muutaman tunnin päässä Olympian niemimaalta ja siellä sijaitsevasta kansallispuistosta. Kansallispuisto ei taida olla kovin tunnettu USA:n kansallispuistoista, sillä monet tuttavani täällä eivät ole ikinä (!) siellä käyneet, vaikka näin lähellä asuvat. Olympic kansallispuistossa kasvaa sademetsää, sieltä löytyy mahtavia vuoristo- ja rannikkomaisemia, upeita vesiputouksia ja jopa kuumia lähteitä. Tämän kirjoituksen kuvat ovat suurimmaksi osaksi aiemmilta retkiltämme, ellei toisin ole mainittu.

Lake Crescent ja Marymere Falls ovat yksiä suosituimpia nähtävyyksiä Port Angelesista (jossa muuten voi ryhtyä Twilight-turistiksi, mikäli tuosta on kiinnostunut) länteen. Lake Crescentin pohjoispuolella on neljän mailin Spruce Railroad -polku, jonka varrella on mitä upeampia näkymiä. Mutta varo puumia! 

Pikkuinen Marymere-vesiputous

Spruce Railroad -polulta

Intiaanireservaatti Neah Bayssa sijaitseva Cape Flattery on käymisen arvoinen paikka. Lisäksi intiaanireservaatilta voi tehdä päiväretkiä vaikkapa Shishi Beachille. Neah Bayn Makah-intiaani museo on myös laadukas. 

Cape Flattery

Entä sitten "hääkaiverrukset" kivissä? Lake Ozette ja Cape Alava sekä näiden ympäri menevä polku vie retkeilijän kallioille. Riippuen valitusta polusta, reitti on yhteensuuntaan 3 tai 6 mailia rannalle. Rannalla pitää kävellä jonkin matkaa, kunnes tulee intiaanien kalliopiiroksille ja alueelle, jossa Makah-intiaanien kylä jossakin vaiheessa sijaitsi. Retkipäivä kannattaa suunnitella vuorovesitaulukon mukaan niin, että rannalla ehtii olemaan veden ollessa matalalla. Tällä alueella saisi muuten vietettyä koko päivän.

Meikäläiset saapuivat rantaan vähän myöhään ja jalat kastuivat jonkin verran.
Kenkien ja sukkien kastuminen ei paljon haitannut, kun
edessä olivat Wedding Rocks ja rannan tunnelma.
Nautimme hetken ilta-auringosta ennen kuin pikakävelimme kuusi mailia
takaisin ennen pimeän tuloa.

Retkeillessä kansallispuistossa tuo vuorovesitaulukko on muutenkin hyvä pitää mielessä. Esimerkiksi La Push -intiaanireservaatin alueen upeat rannat ensimmäisestä kolmanteen (First Beach jne.) sekä Rialto Beach La Pushin vieressä ovat hyviä paikkoja tutkia elämää vuorovesialtaissa. Viimeksi Rialto Beachillä näimme paljon esimerkiksi meritähtiä. Mikäli haluaa nähdä Rialto Beachin "Hole-in-the-Wall" -kalliomuodostelman lähietäisyydeltä ja vaikkapa tutkia sitä sisäpuolelta, on matalan veden aika paras. 


Rannikon lisäksi Olympic kansallispuistossa on paljon muutakin: suosittuja kohteita ovat mm. Hoh ja Quinault -sademetsät, Hurricane Ridge ja Sol Duc -vesiputoukset. Kuumia lähteitä vuoristosta on useita. Jotkut ovat helpommin saatavilla, toiset pitää itse etsiä. Vettä, rantoja, vuoristoa, villiä luontoa, vehreyttä ja ikivihreää ja melko lähellä Seattlea!

La Push


Meritähdet Rialtolla

Rialto Beach

Sol Duc Falls (Wikimedia)

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Terveysvakuutusviidakossa

Tammikuussa klikkasin uuden terveysvakuutuksen. Tämä on ihan uutta, sillä aiempi vakuutus tuli työn puolesta eikä siinä nyt kauheasti vaihtoehtoja ollut.

Terveysvakuutuksen haku alkoi terveysvakuutusten torilta, jonne laitetaan omat tiedot: sukupuoli, ikä, asuinalue, tulot ym. Tämän jälkeen torilta tulee kaikenlaisia vahtoehtoja.

Sitten voi tehdä lisähakuja vaikkapa jos haluaa käydä jossain tietyssä sairaalassa tai tietyllä lääkärillä. Mikä kuuluu vakuutuksen piikkiin?

Vakuutuksista voi valita mieleisensä tason: pronssin, hopean tai kultaisen. Pronssi on kuukausimaksultaan halvin, mutta saattaa nousta melkoisen kalliiksi, jos tulee sairaalareissuja. Kulta taas on kuukausimaksultaan kallein, mutta sairaalakäyntien kertamaksut taas halvimpia.

Mutta sanonpa vaan, että terveysvakuutuksen hankinta on työtä! Siihen tarvitaan tunteja ensinnäkin siihen, että ymmärtää, mitä kaikki termit tarkoittavat ja sitten punnita, mikä kannattaa ja mikä ei.

Nyt on muutama viikko ollut uusi terveysvakuutus. Koska ostimme vakuutuksen, jossa pitää valita oma lääkäri, on taas aikaa vierähtänyt tutkien mahdollisia kandidaatteja.

Lastenlääkäri lapselle, kaikille sama perhelääkäri vai joku muu? Ja voi, tietysti se ystävien suosittelema lääkäri ei ota uusia potilaita.

Aiempi lääkärimme oli perhelääkäri ja pidin hänestä paljon, joten sellaista etsimme taas. Tuolloin en ollut valinnut ketään, koska olin uusi alueella enkä tiennyt koko systeemistä mitään. Annoin siis vakuutuksen valita lääkäri puolestani. Hyvä tuuri siinä kävikin, koska monet kysyivät minulta, miten ihmeessä olin saanut tuon lääkärin, koska kuulemma hänet on vaikea saada.

Nyt kun tuota lääkäriä emme voi enää tämän uuden vakuutuksen piirissä nähdä, jääpi nähtäväksi, kenet löydämme. Vai pitäisikö vain odottaa vakuutuksen päättävän puolestani? Ehkei sittenkään. Ihan hyviä vaihtoehtoja näyttää olevan alueella.

torstai 11. helmikuuta 2016

Välitilassa

Tässä on ollut kirjoittamisesta taukoa vähän enemmän kuin oli tarkoitus. Paljon tekemistä, ja niin: hengittää ja nukkuakin pitää.

Elämä on välitilassa; tulevaisuus on osaksi auki. Monet ovat kysyneet, olenko stressaantunut tai hermostunut, kenties? 

En oikeastaan sen enempää kuin on normaalia elämäntilanteen muuttuessa. Loppujen lopuksi meillä on asiat hyvin. On lämmin koti, ruokaa, toisemme ja tukijoukot. Osaamme nauttia elämästä. Ja on vaihtoehtoja.

Meillä on uudenlainen vapaus, me olemme nyt tavallinen perhe. Se on oikeastaan tosi ihanaa! Mutta totta on, että rohkeutta muutokseen tarvitaan ja paljon positiivista energiaa. Tietysti myös viime vuoden ja monen aiemman vuoden valmistelut tähän hetkeen auttavat. On rohkeutta jättää palkkatyö, joka elättää ja antaa perheelle terveysvakuutuksen, mutta joka ei tuo onnellisuutta. On rohkeutta lähteä ja alkaa rakennustalkoot uudelta alustalta.

Tämä viikko on mennyt nopeasti töissä, kotona, työhaastattelussa, työhakemuksen kimpussa ja leikkiessä. Tänään meillä oli mammakerhon kanssa aamuinen askartelutapaaminen. Joimme kahvit, söimme pullaa ja yritimme askarrella ovikoristeita lasten pyöriessä ympärillä. Virkistävää ja etenkin tarpeellista muutaman tunnin rentoutumista tälle viikolle!

Tällainen on askartelun lopputulos. Aurinkoa tähän helmikuuhun!