Noin kuukausi sitten aloitin palkallisen osa-aikatyön vapaaehtoistyön ja tanssituntien ohjaamisen lisäksi. Uusi työ on sinänsä helppoa, että voin olla kotona; tehdä
työt kotikoneella melkein milloin tahansa.
Lapsi on yleensä kuitenkin kotona, kun työskentelen. Olenko siis yhä kotiäiti, huolimatta vapaaehtoistyöstä, osa-aikatöistä ja lapsen viikottaisista päiväkotikäynneistä? Olen ja en ole.
Uudenvuoden tuulia tunnustellessa koti, äitiys ja työelämä ovat olleet ajatuksissa. Mitä nämä vuodet uudessa kotimaassa ovat tuoneet tullessaan? Miltä kotiäitiys oikeastaan näyttää tänään?
Aika kuluu nopeasti, vaikken tekisi kodin ulkopuolisia töitä, kun mukana häärää kaksivuotias. Tekemisen puutetta ei ole. Kotitöiden lisäksi lapsen kanssa leikitään, käydään ulkona, kirjastossa, leikkimässä kavereiden luona, harjoitellaan elämää ilman vaippoja... Tiedättehän.
Etenkin silloin kun pitäisi tehdä palkkatöitä, mutta myös muina aikoina, taistelen sisäisen perfektionistini kanssa siitä, olenko ollut lapselle tarpeeksi läsnä ja hyvä äiti tai vaihtoehtoisesti: olenko huolehtinut tarpeeksi kodista: tiskit on tiskaamatta, lelut levällään. Entä onko lapsi saanut riittävän ravitsevaa ruokaa?
---
Minulla on monia ystäviä, jotka ovat kotiäitejä. Olenhan osallistunut kotiäitien kerhoonkin. Jokainen kotiäiti on ainutlaatuinen.
Yksi opiskelee. Toinen pitää zumba- ym. kuntosalitunteja heti aamuvarhaisella puoli kuudelta alkaen.
Yksi käyttää paljon aikaa mahdollisimman puhtaan ruoan valmistamiseen; kuluttaa aikaa hyvien raaka-aineiden etsintään ja ruoanlaittoon. Saattaa olla, että henkilöllä on tutkinto alalta: leipuri, kokki tai kenties ravintoterapeutti.
Pari "äitikaveria" omistavat omat valokuvausfirmansa, jotka he ovat pistäneet pystyyn kotiäitiyden myötä jätettyään kokopäivätyönsä. He käyvät ottamassa valokuvia lasten ollessa koulussa tai kerhossa ja tekevät yömyöhään töitä.
Yksi kaveri omistaa miehensä kanssa terveellisiä välipaloja myyvän yrityksen ja hoitaa yrityksen asioita lastenhoidon lomassa.
Yksi jos toinen omistaa pienen putiikin ja myy tekemiään tuotteita. Tai pitää musiikkileikkikoulua toiminimellä.
Kaikilla tuntemillani kotiäideillä ei suinkaan ole yritystä tai palkkatuloja. Monet tekevät kotiäitiydestä taidetta, leikkivät lasten kanssa päivät pitkät, puuhaavat yhdistyksissä, kerhoissa tai seuroissa; järjestävät toisille äideille tekemistä, varmistavat, että myös toiset äidit jaksavat. He ovat niitä tukipilareita, jotka puuhailevat taka-alalla - joiden panosta ei välttämättä ulkopuolinen huomaa.
Ja sitten on niitä, jotka pitävät kotikoulua lapsilleen, koska eivät ole tyytyväisiä alueen kouluihin tai haluavat muuten vain toimia lastensa opettajina.
Tällaisia kotiäitejä on tuttavapiiri pullollaan. Pitkät työpäivät ja hintava päivähoito ovat täällä monelle syitä pysyä lapsen kanssa kotona. Toisaalta moni haluaa olla kotona lasten kanssa muutenkin ja ehkäpä kokeilla jotain uutta ammattia, kuten valokuvausta.
Lapsi on yleensä kuitenkin kotona, kun työskentelen. Olenko siis yhä kotiäiti, huolimatta vapaaehtoistyöstä, osa-aikatöistä ja lapsen viikottaisista päiväkotikäynneistä? Olen ja en ole.
Uudenvuoden tuulia tunnustellessa koti, äitiys ja työelämä ovat olleet ajatuksissa. Mitä nämä vuodet uudessa kotimaassa ovat tuoneet tullessaan? Miltä kotiäitiys oikeastaan näyttää tänään?
Aika kuluu nopeasti, vaikken tekisi kodin ulkopuolisia töitä, kun mukana häärää kaksivuotias. Tekemisen puutetta ei ole. Kotitöiden lisäksi lapsen kanssa leikitään, käydään ulkona, kirjastossa, leikkimässä kavereiden luona, harjoitellaan elämää ilman vaippoja... Tiedättehän.
Etenkin silloin kun pitäisi tehdä palkkatöitä, mutta myös muina aikoina, taistelen sisäisen perfektionistini kanssa siitä, olenko ollut lapselle tarpeeksi läsnä ja hyvä äiti tai vaihtoehtoisesti: olenko huolehtinut tarpeeksi kodista: tiskit on tiskaamatta, lelut levällään. Entä onko lapsi saanut riittävän ravitsevaa ruokaa?
---
Minulla on monia ystäviä, jotka ovat kotiäitejä. Olenhan osallistunut kotiäitien kerhoonkin. Jokainen kotiäiti on ainutlaatuinen.
Yksi opiskelee. Toinen pitää zumba- ym. kuntosalitunteja heti aamuvarhaisella puoli kuudelta alkaen.
Yksi käyttää paljon aikaa mahdollisimman puhtaan ruoan valmistamiseen; kuluttaa aikaa hyvien raaka-aineiden etsintään ja ruoanlaittoon. Saattaa olla, että henkilöllä on tutkinto alalta: leipuri, kokki tai kenties ravintoterapeutti.
Pari "äitikaveria" omistavat omat valokuvausfirmansa, jotka he ovat pistäneet pystyyn kotiäitiyden myötä jätettyään kokopäivätyönsä. He käyvät ottamassa valokuvia lasten ollessa koulussa tai kerhossa ja tekevät yömyöhään töitä.
Yksi kaveri omistaa miehensä kanssa terveellisiä välipaloja myyvän yrityksen ja hoitaa yrityksen asioita lastenhoidon lomassa.
Yksi jos toinen omistaa pienen putiikin ja myy tekemiään tuotteita. Tai pitää musiikkileikkikoulua toiminimellä.
Kaikilla tuntemillani kotiäideillä ei suinkaan ole yritystä tai palkkatuloja. Monet tekevät kotiäitiydestä taidetta, leikkivät lasten kanssa päivät pitkät, puuhaavat yhdistyksissä, kerhoissa tai seuroissa; järjestävät toisille äideille tekemistä, varmistavat, että myös toiset äidit jaksavat. He ovat niitä tukipilareita, jotka puuhailevat taka-alalla - joiden panosta ei välttämättä ulkopuolinen huomaa.
Ja sitten on niitä, jotka pitävät kotikoulua lapsilleen, koska eivät ole tyytyväisiä alueen kouluihin tai haluavat muuten vain toimia lastensa opettajina.
Tällaisia kotiäitejä on tuttavapiiri pullollaan. Pitkät työpäivät ja hintava päivähoito ovat täällä monelle syitä pysyä lapsen kanssa kotona. Toisaalta moni haluaa olla kotona lasten kanssa muutenkin ja ehkäpä kokeilla jotain uutta ammattia, kuten valokuvausta.
Minusta on jotenkin ihanaa, miten jokaisesta jutusta tai asiasta voimme nauttia ja tehdä "työn" tai "ei-työn", mikäli niin haluamme ja päätämme. Täällä on upea yhteisö kotiäitejä, jotka ovat näyttäneet minulle aivan uuden maailman. Siispä minkä ikinä valitsemmekin tieksemme kulkea, nauttikaamme siitä ja huomatkaamme sen opetus elämälle. Kaikista tärkeintä loppujen lopuksi ei kuitenkaan ole status ja työnteko, vaan elämä itsessään ja siitä nauttiminen. Uskon, että kaikelle on aikansa, ja kotiäitiys pitäisi voida aivan hyvin laittaa myös sinne ansioluetteloon. Eikö se jos jokin anna kaikenlaisia mahdollisia taitoja palkallista työelämää ajatellen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti