Keväistä siivoilua

Tammikuu on ollut melko sateinen ja tuulinen. Eilen saimme kuitenkin nähdä taas sinisen taivaan ja auringon säteitä pidemmän aikaa. Siispä vietimme ulkona aikaa kunnolla ja puuhasimme pihassa. 

Leikkasin laventelipuskia, jotta uudet alut pääsevät kasvamaan ja puskien alla olleet kevätkukat loistamaan. Tutkimme, mitä mullan alta on jo alkanut pilkistää: tulppaanien lehtiä sekä hyasintteja. Hyasintit ovatkin jo aika pitkällä enkä malta odottaa kukintaa. Voi kuinka kevät tuo tullessaan toivoa!

Eilen siivottiin pihaa ja tänään vuorossa oli ikkunoiden pesua navakassa tuulessa. Tyttö ei olisi millään malttanut lopettaa puuhaa ja pesi vielä yhtä ikkunaa kauan sen jälkeen, kun olin jo valmis. Puhtain ikkunoin ja paremmalla näkyvyydellä eteenpäin kohti helmikuuta! 

Torstain positiiviset

Tänään oli hyvä päivä muun muassa seuraavista syistä:

- Lapsi nukkui yön heräämättä eikä yskinyt (täällä on viime viikko nukuttu vähän huonosti lapsen flunssan vuoksi)

- Lapsi heräsi iloisena ja pirteänä hyvin nukutun yön jälkeen.

- Lapsella oli kiva päiväkotipäivä ja meikäläisellä koko päivän kestänyt vapaaehtoistyön pakollinen koulutus, joka jatkuu taas aamulla.

- Koulutuksessa tarjottiin herkullinen aamupala sekä lounas. Päivällinen kotona oli myös hyvää. 

- Illalla tanssittiin kotiporukalla PMMP:n lastenlaulujen tahtiin. Katsottiin myös YouTubesta pari tanssivideota. 

- Iltasaduksi luettiin taas useampaan kertaan lempparikirja "Hei Tilda", jonka lapsi osaa jo itse "lukea". 

 

Tarpeellinen spa-päivä

Maanantaina, Martin Luther King -päivänä, joka oli täällä aika monella vapaapäivä, heräsin aikaisin ja ajoin ystävän luokse. Ihan yksin! 

Ystävä oli ovella vastassa ja jatkoimmekin melkein heti matkaa - hän oli nimittäin varannut meille hieronnan paikallisessa spa:ssa. Olemme jutelleet tästä monta kertaa ja vihdoin päätimme toteuttaa sen; muutaman tunnin äitien hermoloman. 

Päästyämme perille meidät vietiin ihanan rentouttavaan huoneeseen täyttämään sisääntulokysely, jonka jälkeen pääsimme pukuhuoneseen vaihtamaan kylpyvaatteet ja -tossut päälle. Sitten olikin jo aika tunnin hierontaan. 

Hieronta-aika meni niin nopeasti, että tunti ei tuntunut tunnilta sitten millään! Hieronnan jälkeen istuskelimme hengailuhuoneessa, joimme virkistävää vettä ja söimme tarjolla olleita välipaloja. 

Spa:ssa oli myös höyryhuone, siis köyhä sauna. Siellä oli kuitenkin ihan kiva istuskella hetki, kunnes oli tarpeeksi tullut lämmiteltyä (ihmeekseni tämä oli oikeasti tarpeeksi lämmin). Nyt seurasi ihmeellinen hetki, sillä menin suihkuun peseytymään ennen vaatteiden pukemista. Ihmeellistä tämä oli, koska huomasin, että monet muut eivät näin tehneet, vaan muun muassa vain kuivasivat itsensä höyryhuoneen jälkeen. Kiinnostavaa. 

Muutaman tunnin spa-päivämme jatkui vielä lounaalla ja sitten ajoimme jo kotiin ihanan rentoutuneessa mielentilassa. 

Sairaalamuistoja

Sain vuoden alkajaisiksi ihania vauvauutisia ystävältä ja samalla muistui mieleeni ensimmäinen lääkärikäyntini tässä maassa. Nuo lääkärissäkäynnit ovat täällä olleet aina jotenkin koomisia, mutta tuo ensimmäinen kerta jäi kyllä mieleen kulttuurishokkina.

Ensimmäinen lääkärissäkäyntini täällä asuessani oli nimittäin suomalaisin käännettynä ns. ensimmäinen neuvolakäynti. Täällä tuo oli lääkärikäynti. Minulle annettiin sairaanhoitajan kysymysten jälkeen kasa kangasta, josta en oikein saanut selvää, mikä se oli, sekä sairaaloissa käytettävää tutkimuspöytäpaperia. Luultavasti tuo kangaspala oli sellainen sairaalakaapu, joka on selästä aukinainen.

Sairaanhoitaja poistui paikalta ja minun piti laittaa nämä ylleni. Mitä paperipalalla oli tarkoitus tehdä? Ja miten tuo kangaspala tuli laittaa päälle? Näytin varmasti aika hukassaolevalta, kun lääkäri vihdoin tuli huoneeseen.

Samanlaisia kaapuja on tullut tuon jälkeen käytettyä moneen otteeseen tässä medikalisaation ihmemaassa. Viimeksi muistan jo naureskelleeni sairaalahenkilökunnalle paitaa, jonka sain, koska sitä ei mitenkään onnistunut saamaan kunnolla päälle. Usein en muutenkaan ymmärrä, miksi koko kaapua pitäisi käyttää. Mutta oi, kyllä itsensä tuntee niin kovin muodikkaaksi sellainen päällä!

Kotiäitiyden häilyvä määritelmä

Noin kuukausi sitten aloitin palkallisen osa-aikatyön vapaaehtoistyön ja tanssituntien ohjaamisen lisäksi. Uusi työ on sinänsä helppoa, että voin olla kotona; tehdä työt kotikoneella melkein milloin tahansa.  

Lapsi on yleensä kuitenkin kotona, kun työskentelen. Olenko siis yhä kotiäiti, huolimatta vapaaehtoistyöstä, osa-aikatöistä ja lapsen viikottaisista päiväkotikäynneistä? Olen ja en ole.

Uudenvuoden tuulia tunnustellessa koti, äitiys ja työelämä ovat olleet ajatuksissa. Mitä nämä vuodet uudessa kotimaassa ovat tuoneet tullessaan? Miltä kotiäitiys oikeastaan näyttää tänään?

Aika kuluu nopeasti, vaikken tekisi kodin ulkopuolisia töitä, kun mukana häärää kaksivuotias. Tekemisen puutetta ei ole. Kotitöiden lisäksi lapsen kanssa leikitään, käydään ulkona, kirjastossa, leikkimässä kavereiden luona, harjoitellaan elämää ilman vaippoja... Tiedättehän.

Etenkin silloin kun pitäisi tehdä palkkatöitä, mutta myös muina aikoina, taistelen sisäisen perfektionistini kanssa siitä, olenko ollut lapselle tarpeeksi läsnä ja hyvä äiti tai vaihtoehtoisesti: olenko huolehtinut tarpeeksi kodista: tiskit on tiskaamatta, lelut levällään. Entä onko lapsi saanut riittävän ravitsevaa ruokaa? 

---


Minulla on monia ystäviä, jotka ovat kotiäitejä. Olenhan osallistunut kotiäitien kerhoonkin. Jokainen kotiäiti on ainutlaatuinen. 

Yksi opiskelee. Toinen pitää zumba- ym. kuntosalitunteja heti aamuvarhaisella puoli kuudelta alkaen.

Yksi käyttää paljon aikaa mahdollisimman puhtaan ruoan valmistamiseen; kuluttaa aikaa hyvien raaka-aineiden etsintään ja ruoanlaittoon. Saattaa olla, että henkilöllä on tutkinto alalta: leipuri, kokki tai kenties ravintoterapeutti. 

Pari "äitikaveria" omistavat omat valokuvausfirmansa, jotka he ovat pistäneet pystyyn kotiäitiyden myötä jätettyään kokopäivätyönsä. He käyvät ottamassa valokuvia lasten ollessa koulussa tai kerhossa ja tekevät yömyöhään töitä. 

Yksi kaveri omistaa miehensä kanssa terveellisiä välipaloja myyvän yrityksen ja hoitaa yrityksen asioita lastenhoidon lomassa. 

Yksi jos toinen omistaa pienen putiikin ja myy tekemiään tuotteita. Tai pitää musiikkileikkikoulua toiminimellä. 

Kaikilla tuntemillani kotiäideillä ei suinkaan ole yritystä tai palkkatuloja. Monet tekevät kotiäitiydestä taidetta, leikkivät lasten kanssa päivät pitkät, puuhaavat yhdistyksissä, kerhoissa tai seuroissa; järjestävät toisille äideille tekemistä, varmistavat, että myös toiset äidit jaksavat. He ovat niitä tukipilareita, jotka puuhailevat taka-alalla - joiden panosta ei välttämättä ulkopuolinen huomaa. 

Ja sitten on niitä, jotka pitävät kotikoulua lapsilleen, koska eivät ole tyytyväisiä alueen kouluihin tai haluavat muuten vain toimia lastensa opettajina. 

Tällaisia kotiäitejä on tuttavapiiri pullollaan. Pitkät työpäivät ja hintava päivähoito ovat täällä monelle syitä pysyä lapsen kanssa kotona. Toisaalta moni haluaa olla kotona lasten kanssa muutenkin ja ehkäpä kokeilla jotain uutta ammattia, kuten valokuvausta.

Minusta on jotenkin ihanaa, miten jokaisesta jutusta tai asiasta voimme nauttia ja tehdä "työn" tai "ei-työn", mikäli niin haluamme ja päätämme. Täällä on upea yhteisö kotiäitejä, jotka ovat näyttäneet minulle aivan uuden maailman. Siispä minkä ikinä valitsemmekin tieksemme kulkea, nauttikaamme siitä ja huomatkaamme sen opetus elämälle. Kaikista tärkeintä loppujen lopuksi ei kuitenkaan ole status ja työnteko, vaan elämä itsessään ja siitä nauttiminen. Uskon, että kaikelle on aikansa, ja kotiäitiys pitäisi voida aivan hyvin laittaa myös sinne ansioluetteloon. Eikö se jos jokin anna kaikenlaisia mahdollisia taitoja palkallista työelämää ajatellen?

Pyöräilyä ja naapurustokirjasto

Tämä viikko on alkanut pyöräillen. Tänään nautimme sateen jälkeisestä auringonpaisteesta ja pyöräilimme leikkipuistoon muutaman mutkan kautta. Eilen taas tyttö oli daddyn kanssa pyöräilyretkellä eväineen ja silloin vielä piti varoa jäisiä teitä varjoisissa kohdissa. Ja kuulemma mitä lähemmäs rantaa menivät, sitä vaarallisemmaksi tie muuttui, ja heidän piti kääntyä takaisin. 

Tänään moista ongelmaa ei kymmenen asteen lämpötilassa ollut; aurinko paistoi ihanasti ja vuoristot näkyivät jokusesta pilvestä huolimatta. Vaikka ulkona tuntui lämpimältä viime viikkoisen pakkasen jälkeen, eivät nahkarukkaset silti olleet yhtään liioittelua etenkään tullessamme alas mäkisiä teitä. 

Pyöräilyn lisäksi olemme nauttineet ulkosäästä täällä naapurustossa. 

Muutama viikko sitten huomasin myös jotain, joka tekee tässä naapurustossa asumisesta ihan mukavaa kaiken höpöhöpön jälkeenkin: kortteliin on saapunut oma pikku naapurustokirjasto. 

Kirjasto on siis kaappi täynnä kirjoja, joita voi lainata. Sinne voi myös viedä omia kirjojaan toisten luettavaksi.

Little Free Library kotikulmilla

 

Uudenvuoden juhlintaa

Täällä ollaan onnellisesti aloitettu uusi vuosi pikkuhaavereita (kuten tytön turvonnutta huulta) lukuunottamatta.Sää on ollut yllättävästi pakkasen puolella ja aurinko on paistanut kauniisti.

Viime vuoden viimeiset päivät vietettiin aikalailla kotona, sillä sain jonkun pikkupöpön, joka aiheutti muutaman päivän kestäneen migreenin ja kuumeen. Tietysti se oli juuri niinä päivinä, kun olin yksinhuoltajana. 

No, onneksi tuosta selvittiin ja uudenvuodenaatto vietettiin kivasti ystävien kanssa. 

Olimme sopineet viikkoja sitten, että ystäväperhe, jota emme olleet kesän jälkeen nähneet, tulee meille viettämään uudenvuoden vaihtumista. Niinpä aattoaamuna tein nopean tarjoilusuunnitelman, kävin kaupassa ja sitten juhlaa toteuttamaan. 

Tällaiset hatut printtasin lapsille

Tarjolla oli itsetehtyjä lihapiirakoita, kanansiipiä, sipsejä ja guacamolea, vihreää- ja pastasalaattia sekä jälkiruokaa. Printtasin lapsille tekemistä: keltaiselle pahville juhlahatut, jotka he voivat itse värittää mieleisikseen. Hauskin oli mielestäni uudenvuodenaaton bingo, jota kuitenkaan emme ikinä pelanneet, sillä juhlahumua riitti muutenkin ihan tarpeeksi lasten riehuessa hattuineen ja valotikkuineen! Bingo saa siis odottaa seuraavaan vuoteen. 

Uudenvuodenaattojuhla loppui paljon ennen uudenvuoden vaihtumista, sillä unihiekka tavoitti lasten silmät kahdeksan jälkeen. 

Uudenvuodenpäivänä juhlimme taas; toinen ystäväperhe tuli meille kylään. Pelasimme Catan-lautapeliä ja leikimme lasten kanssa. Ruoaksi tein bataattikookoscurrykeittoa paahdettujen kikherneiden kera. Samalla juhlimme tämän viikon synttärisankaria.