Joulu

Joulu on meillä tänä vuonna tullut vietettyä matalalla profiililla. Emme jaksaneet suunnitella tai kokata erityistä jouluateriaa ja sovimme, ettei joululahjoja osteta kuin lapselle. 

Jouluaattona nautimme kala-ateriasta. Suklaan lisäksi makeita paloja tarjosi aikaisemmin viikolla leivotut joulupiparit. 

Aamupäivällä olimme pitkällä kävelyllä, kun vihdoin näkyi sinistä taivasta. Tosin auringon paistaessa satoi välillä myös vettä. Illalla teimme vielä uuden kävelylenkin: katselimme naapurien jouluvaloja ja taivaan kirkkaita tähtiä sekä kuuta. 

Tyttö sai iltalenkille myös uudet lelut: Mimmi-nuken ja sen rattaat. Mimmille piti näyttää kaikki kauniit ja värikkäät valot. 

Tänään joulupäivänä oli aikainen aamuherätys, sillä olihan uusien lelujen kanssa taas saatava leikkiä. Aamupalaksi söimme "joulupuuroa": yön yli tekeytynyttä omenoita, jouluisia mausteita ja maitokermaa sisältävää kaurapuuroa. 

Meillä onkin syöty tavallisesti, paljon leikitty, laulettu ja tanssittu koko joulu. On ollut oikein rentoa ja mukavaa.

Iltapäivällä menemme ystävien luokse päivälliselle. Luvassa on meksikolaista ruokaa perheen toisen puolikkaan ruokakulttuurin mukaisesti. Hauskaa erilaista joulupäivää! 

Mikä sweet potatoes?

Yhtenä iltana miettiessäni blogille nimeä soi päässäni jatkuvana syöttönä tytön musiikkileikkikoulusta tuttu laulu Sweet Potatoes, bataattien valmistuksesta ja syönnistä kertova laulu. 

Sweet potatoes, makeat perunat suoraan suomennettuna, kuulostikin nopeasti hyvältä nimeltä noin kuvainnollisestikin. Sen pidemmittä puheitta tässä yksi versio sweet potatoes -biisistä, joka on muuten kotoisin Louisianasta, joka oli ensimmäinen kosketukseni Yhdysvaltain etelävaltioihin kohta kymmenen vuotta sitten. 

Laulusta oli vaikea löytää hyvää versiota netin ihmeellisestä maailmasta, mutta tämä on ihan kiva. Lauluntäyteistä viikkoa! 

Kirjastoon!

Täällä kirjasto on oiva paikka meikäläiselle maahanmuuttajalle oppia kulttuuria ja perinteitä. Paikallisissa kirjastoissa järjestetään viikottain viikon eri päivinä eri ikäisille lapsille suunnattuja tarinatuokioita. 

Kun lapsi oli vielä vauva, kävimme 0-2-vuotiaille tarkoitetussa tuokiossa, ja myöhemmin sitten olemme käyneet yli 2-vuotiaiden tarinatuokiossa, joka kestoltaan on noin 30-45 minuuttia. Tarinatuokion aikana lauletaan, lorutellaan (nursery rhymes) ja luetaan kirjoja. Lopuksi on vapaata aikaa joko leikille tai askartelulle. Esimerkiksi ennen Kiitospäivää askarreltiin kalkkunoita. 

Noiden tarinatuokioiden aikana on oppinut meikäläinenkin paljon ja itseasiassa tarinatuokioissa käy useampi maahanmuuttaja lapsineen. 

Vaikka meidän perheessä pidän tärkeänä suomalaista kulttuuriperimää, on minusta ollut todella hyvä päästä sisään myös tähän paikalliseen. Nyt voin (sen lisäksi että opastan englanninkielistä miestäni englanninkielisten lastenlaulujen saloihin ja tuon englanninkielisiä kirjoja kotiin luettavaksi) vaikkapa ottaa osaa sellaisiin äitien leikkimielisiin skaboihin, joissa kisataan, kuka osaa parhaiten ulkoa lasten kirjallisuutta tai lauluja. En silti ihan vielä kisassa - jollaiseen osallistuin pari viikkoa sitten - kovin hyvin menestynyt; olin todella huono mm. lasten televisio-ohjelmiin ja brändileluihin liittyvissä kysymyksissä. Pitääpi skarpata ja mennä taas kirjastoon! Vaiko sittenkin avata televisio? 

Hyytelöä ja vispikermaa

Vaikka täällä on hyvää vauhtia alkaneet joulutohinat - naapurustokin on jo täynnä mitä mielenkiintoisempia ulkovaloja - on palattava vielä hetkeksi viime viikon torstaihin ja Kiitospäivään. 

Syy viime viikon muisteluun johtuu siitä, että ystäväni oli tehnyt mitä mielenkiintoisimman salaatin lihojen kanssa syötäväksi ja syötiinpä sitä meillä vielä muutamia päiviä torstain jälkeenkin. 

Miltä teistä kuulostaa salaatti, jonka ainekset ovat vispikermaa, hyytelöä (Jello), raejuustoa ja purkista mandariinia? Meikäläinen ei ihan lämmennyt tuolle kuultuaan siitä, mutta hei, se maistuikin lihan kanssa ihan hyvältä! Kukapa olisi arvannut.