Katselimme tytön kanssa tällä viikolla hänen vauvakuviaan ja kuvista pomppasi kuva ruoasta: iso vuoka riisiä ja kanaa, salaattia ja jälkiruokaa. Otin tuon kuvan tytön ollessa alle kuukauden ikäinen, jolloin muutamat kaverit tekivät meille päivällisiä eri päivinä ja toivat kotiin. Minusta tuo oli niin mukavaa, että päätin heti tilaisuuden tullen tehdä samoin jollekin, joka sitä tarvitsee.
Tänä vuonna moni ystävä täällä on saanut vauvan ja olen tehnyt heille päivällisiä ensimmäisten viikkojen aikana. Joillekin on ystävä tehnyt nettiin meal train -sivustolle oman "junan" ja kutsunut "tapahtumaan" muita ystäviä. Sivustolla jokainen varaa oman päivänsä ja henkilö, jolle ruoka viedään, voi esittää ruokatoiveet, henkilömäärän sekä toiveen siitä, milloin olisi paras aika tuoda ruoka.
Ruoanvienti on paitsi erittäin mukavaa saajalle, myös tekijälle tulee hyvä mieli ja samalla voi tavata uuden tulokkaan eikä tarvitse miettiä lahjoja.
Ruoanvalmistus ystäväperheille on täällä meidän alueella muutenkin melko yleistä. Minulle on esimerkiksi tarjouduttu muutamaan otteeseen tuomaan päivällistä, kun olemme olleet kipeänä. Kun tällaiseen ei ole tottunut, tuntuu se aluksi vieraalta ja oudolta ottaa vastaan.
Valmistus itsessään voi olla toisaalta stressaava kokemus, mikäli ajattelee, että ystävä arvio ruokaa ja sen laatua tai tekijä on itse hyvin kriittinen omasta tekemisestään. Voin kuitenkin saajan näkökulmasta sanoa, että tuollaisia asioita ei edes tule mieleen. Se onnellisuuden ja kiitollisuuden tunne siitä, kun on valmista ruokaa ja joku toinen on sen valmistanut, on päällimmäisenä mielessä!
Itse olen ruoanviejän roolissa taas tehnyt niin, että teen kaksinkertaisen annoksen, jolloin saa samalla oman perheen sapuskat tehtyä. Kukaan ei toisaalta myöskään odota, että teen heille ruokaa eikä itsekään pitäisi tehdä siitä itselleen pakkoa. Mikäli oma elämäntilanne tai päivä on huono, voi hyvällä omalla tunnolla jättää ruoanvalmistus jollekin toiselle.
Koen kaiken kaikkiaan tämän antamisen ja saamisen kierrättämisen aika hienona asiana, jonka sanoman toivoisin voivani lähettää eteenpäin.
Ruoanvalmistus ystäväperheille on täällä meidän alueella muutenkin melko yleistä. Minulle on esimerkiksi tarjouduttu muutamaan otteeseen tuomaan päivällistä, kun olemme olleet kipeänä. Kun tällaiseen ei ole tottunut, tuntuu se aluksi vieraalta ja oudolta ottaa vastaan.
Valmistus itsessään voi olla toisaalta stressaava kokemus, mikäli ajattelee, että ystävä arvio ruokaa ja sen laatua tai tekijä on itse hyvin kriittinen omasta tekemisestään. Voin kuitenkin saajan näkökulmasta sanoa, että tuollaisia asioita ei edes tule mieleen. Se onnellisuuden ja kiitollisuuden tunne siitä, kun on valmista ruokaa ja joku toinen on sen valmistanut, on päällimmäisenä mielessä!
Itse olen ruoanviejän roolissa taas tehnyt niin, että teen kaksinkertaisen annoksen, jolloin saa samalla oman perheen sapuskat tehtyä. Kukaan ei toisaalta myöskään odota, että teen heille ruokaa eikä itsekään pitäisi tehdä siitä itselleen pakkoa. Mikäli oma elämäntilanne tai päivä on huono, voi hyvällä omalla tunnolla jättää ruoanvalmistus jollekin toiselle.
Koen kaiken kaikkiaan tämän antamisen ja saamisen kierrättämisen aika hienona asiana, jonka sanoman toivoisin voivani lähettää eteenpäin.
"Throw kindness around like confetti."
Älyttömän hyvä idea ruoan valmistaminen ja vieminen turhan tilpehöörin sijaan.
VastaaPoista:)
Poista