Kevät ja tulppaanit - Vieraile Washingtonissa osa 3

Hei, huhtikuu on ovella!

Täällä on ollut viime viikot melkoisen haipakkaa.

Mutta ulkoilemaan on tehnyt mieli; sää on nimittäin ollut niin upean kirkas ja lämmin. Tällä viikolla on ollut joka päivä lähemmäs 20 celsiusta ja tänään mittarin lukemat nousivat jo 23 asteeseen! Luultavasti tämä ei nyt ihan näin lämpimänä vielä jatku, siispä siitä ollaan nautittu joka ilta: käyty pyöräilemässä, kävelyllä, tehty pihahommia, pesty autoa...

Vaikka työmatkani on noin tunti yhteensuuntaan, eilen päätin lähteä töihin vielä vähän aikaisemmin ja poiketa reitiltä pellolle. Olen viimeiset pari viikkoa nauttinut automatkalla ihanista auringonnousuista, mutta eilisaamuna menin tulppaanipelloille, joita olen muutamien työpäivien aikana saanut ihailla autosta työhön liittyvillä matkoilla ja kateellisena katsonut, kun joku on hepalla ratsastanut ympäri suurta tulppaanimerta.

Tietenkään eivät nuo viralliset pellot olleet auki aamulla vielä seitsemän aikaan, mutta ihmisiä oli silti liikenteessä jo yllättävän monta - eikä ainoastaan koirien kanssa lenkillä. 

Täällä Pohjois-Washingtonissa on tällä viikolla alkanut vuosittainen, kuukauden päivät kestävä tulppaanifestivaali. Upeita tulppaanipeltoja ja tuoreita kimppuja myynnissä joka kadunkulmassa! 

Sain otettua kuvia vain punaisista tulpaaneista tällä kertaa. Kaiken värisiä kyllä löytyy!

 

Pitkä vai lyhyt?

Uusi pomoni selitti uuden työpaikkani kerroksen pohjapiirrosta ja tuli maininneeksi, että koska meikäläinen on "niin pitkä", näen hyvin väliseinien yli, kuka kulkee missäkin. 

Työkerros on siis suuri alue täynnä tämän kuvan tyyppisiä toimistoalueita - sitä vitsaillaan myös hiirilabyrintiksi:

Kuva Wikimediasta: Cubicle. Meidän toimistomme on monta riviä tällaisia.

Eli siis viimeisimmät uutiset: olen kasvanut pitkäksi!

Vakavissaan: täällä olen kyllä huomannut, kuinka yhtäkkiä olen monen mielestä pitkä - tai en ainakaan lyhyt - toisin kuin Suomessa, jossa usein koulussa olin lyhimmästä päästä. Monen paikallisen ystäväni kanssa itseasiassa tunnen itseni pitkäksi. Kummallista! Ehkä pitäisi sittenkin mennä mittaamaan pituus, jos olen kasvanut huomaamatta.

Myrsky ja sateenkaari

Tänään täällä siirryttiin kesäaikaan. 

Kesältä ei kyllä kauheasti tänään tuntunut myrskyn vellotessa. Kaupan parkkipaikalla laittaessani lasta autonistuimeen tuuli paiskasi autonoven jalkoihini. 

Nopeasti kotiin, kiitos!

Viime päivinä on ollut navakka tuuli; tuuli on katkonut puita ja sähköt ovat olleet välillä poikki. Tänään satoi kunnolla taas vettä ja hetken saimme myös rakeita. Vähän kuin olisi marraskuu.

Ja sitten taas katson ulos: ihanan vihreää ja kukkapenkki täynnä kukkia.

Auringon vielä antaessa valoaan tähän maailmankolkkaan tänä iltana syntyi taivaalle upea, täydellinen kaksoissateenkaari. Tietenkin tätä oli hypättävä pihalle katsomaan. Ja sitten alkoi taas sataa.

Sade kai tuo onnea, sateenkaarikin.

  

Tämä mennyt viikko on ollut vaiheikas.

Kohta alkaa taas uusi vaihe elämässä, kun astun kokopäivätöihin. Isän päivähoito aloittaa toimintansa ja meikäläinen ajelee tunnin matkan töihin ja takaisin. Ainakin näin aluksi.

Mukavaa mennä töihin, vaikka toisaalta toki vie varmasti vähän aikaa tottua uuteen tilanteeseen. Päivä kerrallaan.

Terveisiä keltaiselta kukkamereltä!

Kevät on lempparini vuodenajoista. Tykkäänkin täällä erityisesti siitä, että kevät on pitkä. Hyasintit kukkivat jo pihassa ja kirsikkapuiden loistoa saa katsella melkein joka puolella. 

Viime viikolla (helmikuussa!) pääsimme taas vuoden odotuksen jälkeen ihailemaan upeaa keltaista merta: narsissipeltoja. Ja superbonuksena matkassa olivat myös mummu ja pappa.

Narsissit ja horisontissa Mt. Baker