Rento meininki

Eilen päätin olla tekemättä mitään järkevää.

No hyvä on. Pesin pari koneellista pyykkiä, vessan, tiskit, pyyhin pölyt ja imuroin. Mutta: se ei ollut pakkopullaa. Eilen kaikki oli kivaa.

Kotitöiden lisäksi luimme kirjoja, maalasimme, tanssimme ja lauloimme. Emme pitäneet aamulla kiirettä, nautimme. Sateen tauotessa menimme kävelylle ja annoimme naapurin kuraisille hepoille vihreää ruohoa. 

Tuo päivä tuli tarpeeseen monen tapahtumarikkaan päivän välille. Viime viikonloppuna nautimme suurkaupungin nähtävyyksistä, hyvästä ruoasta ja ystävistä. Alkuviikosta oli töitä ja pakollisia menoja. 

Huomenna perjantaina jatkuvat taas Halloween-hulinat, kun kaupungissa on lapsille järjestettyjä juhlia. Jää nähtäväksi, miten pukeudumme huomenna ja lauantaina. Tiistaista asti meillä on lennellyt siivekäs keiju. Ja välillä taas leppäkerttu. Menisinköhän itse puutarhurista?

Saa nähdä, jatkuuko sateinen viikko, kuten ennustettu on, ja koputtaako kukaan lauantaina oveen "trick or treat". Sunnuntaina täälläkin siirretään taas kellonviisareita talviaikaan. 

Sadepäivän iloja

Pisarat putoilevat meriveteen hentojen aaltojen lyödessä rantaan. Tyttö haluaisi mennä veteen. Ei tänään. Kävellään sateessa rannalla. Hypitään kannoilta ja kiviltä hiekalle. Tehdään hiekkalinna märästä hiekasta. 

Sade kastelee meidät. Tytön Reiman vedenkestävät vaatteet pitävät hänet kuivana. Oma vettähylkivä takkini antaa hieman periksi. 

Sade loppuu. 

Myöhemmin päivällä sataa uudelleen. Illalla taivas on kirkas. Meillä ei usein sada kunnolla, mutta kun sataa, on oikeastaan hauska käydä ulkona ja koskea sadevettä.

Lapsena minusta oli ihana kesäisin juosta sateessa. Laitoimme uikkarit päälle ja juoksimme ympäri taloa. Laitoimme ämpäreitä pitkin pihaa sadevettä keräämään. Hypimme kuraisissa lätäköissä. Liuimme liukumäkeä. Ja kun tuli kylmä, pääsimme saunaan lämmittelemään. 

***

Pari viikkoa sitten satoi oikein kaatamalla, mikä meillä päin on aika harvinaista. Jos sataa, se on kuin hyvin märkää sumua. Istuimme keittiössä ja tyttö osoitti ulos sateeseen. Haluan koskea sadepisaroita. Koska en tehnyt mitään asian eteen, hän päätti mennä ulkovaatekaapille ja ottaa kengät esille. Nyt ulos!

Tuollaisella sateella kadut ovat tarpeeksi märät ja sadevesi virtaa ojissa kohti katukaivoja. Tuollaisella sateella laitamme kämmenet kohti taivasta ja nautimme vedestä. Hypimme lätäköissä, seuraamme veden kulkua ojissa ja isoja putouksia kaivoissa. Lapsi heiluttaa vastaantuleville autoille ja hymyilee. 


Tänään paistaa aurinko.

Hämähäkki-episodi

Mekko lentää kaaressa lattialle ja kiljun.

Miksi? Saatat jo otsikosta arvata.

Tänä aamuna laitoin vastapestyjä ja viikattuja pyykkejä takaisin kaappeihin. Tytön laatikoihin vaatteita lajitellessani päätin samalla tyhjentää laatikon pieneksi käyneistä vaatteista. 

Niin siinä sitten kävi, että yhden mekon kohdalla huomaan suurehkon hämähäkin. Samalla mekko lentää kaaressa ilmaan ja lattialle kiljuessani suureen ääneen. Hengitän syvään ja menen mekon luokse. Ravistan mekkoa varovasti ja hämähäkki tippuu kokolattiamatolle. Ensin sitä on vaikea erottaa tuosta pitkärimpsuisesta matosta. 

Hämähäkki pinkoo takaisin mekon luo piiloon. Juoksen hakemaan kengän ja ravistan taas mekkoa. No niin. Anteeksi hämähäkki, mutta vaatekaappiin et ole tervetullut. 

Hämähäkki-invaasio on täyttä totta, sillä eilen taas sänkymme yläpuolella hengaili yksi. Olohuoneessa niitä asuu muutama. Ehkä jätän ikkunat tästä lähtien näin syksyllä kiinni?

Anna hyvän kiertää

Katselimme tytön kanssa tällä viikolla hänen vauvakuviaan ja kuvista pomppasi kuva ruoasta: iso vuoka riisiä ja kanaa, salaattia ja jälkiruokaa. Otin tuon kuvan tytön ollessa alle kuukauden ikäinen, jolloin muutamat kaverit tekivät meille päivällisiä eri päivinä ja toivat kotiin. Minusta tuo oli niin mukavaa, että päätin heti tilaisuuden tullen tehdä samoin jollekin, joka sitä tarvitsee.

Tänä vuonna moni ystävä täällä on saanut vauvan ja olen tehnyt heille päivällisiä ensimmäisten viikkojen aikana. Joillekin on ystävä tehnyt nettiin meal train -sivustolle oman "junan" ja kutsunut "tapahtumaan" muita ystäviä. Sivustolla jokainen varaa oman päivänsä ja henkilö, jolle ruoka viedään, voi esittää ruokatoiveet, henkilömäärän sekä toiveen siitä, milloin olisi paras aika tuoda ruoka. 

Ruoanvienti on paitsi erittäin mukavaa saajalle, myös tekijälle tulee hyvä mieli ja samalla voi tavata uuden tulokkaan eikä tarvitse miettiä lahjoja.

Ruoanvalmistus ystäväperheille on täällä meidän alueella muutenkin melko yleistä. Minulle on esimerkiksi tarjouduttu muutamaan otteeseen tuomaan päivällistä, kun olemme olleet kipeänä. Kun tällaiseen ei ole tottunut, tuntuu se aluksi vieraalta ja oudolta ottaa vastaan.

Valmistus itsessään voi olla toisaalta stressaava kokemus, mikäli ajattelee, että ystävä arvio ruokaa ja sen laatua tai tekijä on itse hyvin kriittinen omasta tekemisestään. Voin kuitenkin saajan näkökulmasta sanoa, että tuollaisia asioita ei edes tule mieleen. Se onnellisuuden ja kiitollisuuden tunne siitä, kun on valmista ruokaa ja joku toinen on sen valmistanut, on päällimmäisenä mielessä!

Itse olen ruoanviejän roolissa taas tehnyt niin, että teen kaksinkertaisen annoksen, jolloin saa samalla oman perheen sapuskat tehtyä. Kukaan ei toisaalta myöskään odota, että teen heille ruokaa eikä itsekään pitäisi tehdä siitä itselleen pakkoa. Mikäli oma elämäntilanne tai päivä on huono, voi hyvällä omalla tunnolla jättää ruoanvalmistus jollekin toiselle.

Koen kaiken kaikkiaan tämän antamisen ja saamisen kierrättämisen aika hienona asiana, jonka sanoman toivoisin voivani lähettää eteenpäin.

"Throw kindness around like confetti."

Syyskoristeluja

Yksi naapurustossa asumisen hauskoista puolista on tämä aika vuodesta, jolloin ihmiset koristelevat pihansa mitä kauneimmin tai karmeimmin. Minusta on ihana käydä kävelyllä ja katsella pihoja, joihin on ilmestynyt kurpitsoja, syyskukka-asetelmia, linnunpelättimiä, kummituksia, ties mitä. 

Joillakin pihoilla on selvä karmiva teema: luurankoja, seittejä, hämähäkkejä, hautakiviä, varoitustekstejä - toisilla upeasti kaiverrettuja kurpitsoja, punaisia ja vihreitä ulkovaloja. Jotkut pysyvät laajemmin syyskauden teemassa: syyskranssi ovessa, muutama kurpitsa rappusilla, ehkä keltaisia tai oransseja kukkia. Tietysti monella on kaikkea tätä sekaisin.

Ja sitten toki löytyy se yksi piha, jossa mahtavien halloween-koristelujen lisäksi talo on jo vuorattu jouluvaloin. On tähdet katolla ja jäätikkuvalot roikkumassa. 

Siivosin minäkin viime viikonloppuna kesäkoristelut vihdoin pois; vaihdoin kuihtuneet kukat kurpitsamaalta poimimiimme kurpitsoihin ja laitoin pikkuruisen, kiltin sorttisen linnunpelättimen kukkapenkkiin. On kiva laittaa jotain pientä pihaan syksyksi. Ja samalla nuo koristelut voi pitää Kiitospäivään asti hyvällä mielellä. 

Kurpitsoja

Tuulisen ja sateisen viikon pilviverho hälveni sunnuntaiaamuna ja suuntasimme kurpitsatilalle. Kurpitsatiloja on alueella paljon - valinnanvaraa löytyy. Yleensä tilat tarjoavat kurpitsojen myynnin lisäksi esimerkiksi kärryajoja kurpitsamaalle, valokuvaukseen sopivia halloween-aiheisia "taustoja" ja maissi-tai paalilabyrintteja. 

Tilalla, jolla vierailimme, on muun muassa lehmiä ja kurpitsatykki. Me ajelimme myös traktorin vetämässä kärryssä kurpitsamaalle, josta saimme poimia omat kurpitsat. Aikalailla mutaista puuhaa sateen jälkeen. Kurpitsamaalla oli eri kurpitsalajikkeita ja hauskan näköisiä sekalajikkeita, joista poimimme mieleiset mukaan.

Kurpitsamaavierailun lisäksi katselimme kurpitsan ampumista tykillä. Nuo kurpitsat ammuttiin lehmien laidunmaalle ja kun lehmät huomasivat kurpitsan, ne juoksivat sen luokse. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun saimme seurata tätä kiinnostavaa tapahtumaa.

Lisäksi ajelimme pitkin kurpitsojen ohjaamia polkuja pikkukärryillä ja lapset saivat ajaa kolmipyöräisiä. Paikalla oli yllättävän moni tuttavaperhe, kaunis sää oli nimittäin saanut ihmiset liikkeelle. Tilan putiikista sai ilmaiseksi kuumaa omenamehua (apple cider), kahvia ja kaakaota, jota jotkut ystävät nauttivat.

Aamupäivä meni nopeasti aurinkoisen lämpimässä säässä. Iltapäivällä pilvet taas saapuivat. Ehkä maanantaina vietetään sadepäivää?