Kaksivuotiaan pohdintoja

Muutama viikko sitten istuimme koko perhe auringossa. Tyttö kysyi isältään: "Oletko sinä ruskea?"

Seuraavana päivänä hän kertoi hyvin tietäväisenoloisena minulle: "Olen oranssi."

Muutama päivä kului, ja hän katsoi minua: "Äiti on keltainen."

Tällaisia ajatuksia täällä.

Mitä tänne kuuluu? - Seattlen sykkeessä

Kiireinen arki on vienyt ajan ja nyt nautimme jo ihanasta toukokuusta. Huhtikuu aloitti kesän, kun helle yllätti ja mittarin lukemat nousivat yli 30 celsiusasteen. Eipä olla tänä alkutoukokuunakaan paleltu; lämpöä on riittänyt!

Minulla on nyt vihdoin loppumetreillä työhön liittyvä monen viikon koulutus, joka järjestettiin Seattlessa. Koska meiltä sinne on matkaa, olen siis viettänyt suuren osan ajasta suurkaupungin sykkeessä, ruuhkassa ja hotellilla. Nyt olen onnellisesti siis loppusuoralla ja saan olla taas kotonakin! Tuo matkustaminen ja hotelliyöt eivät omaan makuuni todellakaan voita kotia ja omaa sänkyä. 

Hotellissa nukkuminen on ollut jokseenkin hankalaa, kun on tottunut maaseudun rauhaan eikä jatkuvaan liikenteen meluun. Silti pitää sanoa, että tämä viikko meni jo paremmin eli joko olin niin väsynyt, että oli pakko nukkua tai olen vihdoin taas tottunut liikenteen meluun (Suomessa asuessa asuin jonkin aikaa sataman vieressä ja se oli kyllä yhtä ihanaa melusaastetta). 

Kaikista väsyttävintä on kuitenkin ollut ajaminen ruuhkassa. Seattlessa on meneillään yhden päätien korjaus ja se on tuottanut vielä törkeimmät ruuhkat. Monesti olen toivonut polkupyörää alle. Ja itseasiassa näen joka aamu monia pyöräilijöitä ja tuolla on näkynyt myös ilahduttavan monta kunnon pyörätietä! Yhtenä iltapäivänä ajaessani ruuhkassa kotiin, päätin myös nauttia säästä ja ottaa rennommin: menin kotiin mutkan kautta lautalla. Jäätelötötterö ja ihana lämmin tuulenvire lautan kannella. Kannatti!

Ruuhkasta ja yöunista huolimatta on ollut virkistävää olla koulutuksessa, tutustua uusiin ihmisiin, ja on ollut myös hauskaa oppia uusia alueita Seattlessa. Tällä viikolla menin hetkeksi kävelylle hiekkarannalle, joka on melko lähellä keskustaa. Lämpömittari nimittäin taas näytti kolmeakymmentä. Ja kas kummaa: kaikilla kaupunkilaisilla oli sama idea työpäivän jälkeen ja alue oli aivan täynnä. 

Seattle on ehdottomasti kiva kaupunki, ellei ruuhkaa ruuhka-aikana oteta huomioon ja sitä, ettei oma sänkyni ole siellä!

Kevät ja tulppaanit - Vieraile Washingtonissa osa 3

Hei, huhtikuu on ovella!

Täällä on ollut viime viikot melkoisen haipakkaa.

Mutta ulkoilemaan on tehnyt mieli; sää on nimittäin ollut niin upean kirkas ja lämmin. Tällä viikolla on ollut joka päivä lähemmäs 20 celsiusta ja tänään mittarin lukemat nousivat jo 23 asteeseen! Luultavasti tämä ei nyt ihan näin lämpimänä vielä jatku, siispä siitä ollaan nautittu joka ilta: käyty pyöräilemässä, kävelyllä, tehty pihahommia, pesty autoa...

Vaikka työmatkani on noin tunti yhteensuuntaan, eilen päätin lähteä töihin vielä vähän aikaisemmin ja poiketa reitiltä pellolle. Olen viimeiset pari viikkoa nauttinut automatkalla ihanista auringonnousuista, mutta eilisaamuna menin tulppaanipelloille, joita olen muutamien työpäivien aikana saanut ihailla autosta työhön liittyvillä matkoilla ja kateellisena katsonut, kun joku on hepalla ratsastanut ympäri suurta tulppaanimerta.

Tietenkään eivät nuo viralliset pellot olleet auki aamulla vielä seitsemän aikaan, mutta ihmisiä oli silti liikenteessä jo yllättävän monta - eikä ainoastaan koirien kanssa lenkillä. 

Täällä Pohjois-Washingtonissa on tällä viikolla alkanut vuosittainen, kuukauden päivät kestävä tulppaanifestivaali. Upeita tulppaanipeltoja ja tuoreita kimppuja myynnissä joka kadunkulmassa! 

Sain otettua kuvia vain punaisista tulpaaneista tällä kertaa. Kaiken värisiä kyllä löytyy!

 

Pitkä vai lyhyt?

Uusi pomoni selitti uuden työpaikkani kerroksen pohjapiirrosta ja tuli maininneeksi, että koska meikäläinen on "niin pitkä", näen hyvin väliseinien yli, kuka kulkee missäkin. 

Työkerros on siis suuri alue täynnä tämän kuvan tyyppisiä toimistoalueita - sitä vitsaillaan myös hiirilabyrintiksi:

Kuva Wikimediasta: Cubicle. Meidän toimistomme on monta riviä tällaisia.

Eli siis viimeisimmät uutiset: olen kasvanut pitkäksi!

Vakavissaan: täällä olen kyllä huomannut, kuinka yhtäkkiä olen monen mielestä pitkä - tai en ainakaan lyhyt - toisin kuin Suomessa, jossa usein koulussa olin lyhimmästä päästä. Monen paikallisen ystäväni kanssa itseasiassa tunnen itseni pitkäksi. Kummallista! Ehkä pitäisi sittenkin mennä mittaamaan pituus, jos olen kasvanut huomaamatta.

Myrsky ja sateenkaari

Tänään täällä siirryttiin kesäaikaan. 

Kesältä ei kyllä kauheasti tänään tuntunut myrskyn vellotessa. Kaupan parkkipaikalla laittaessani lasta autonistuimeen tuuli paiskasi autonoven jalkoihini. 

Nopeasti kotiin, kiitos!

Viime päivinä on ollut navakka tuuli; tuuli on katkonut puita ja sähköt ovat olleet välillä poikki. Tänään satoi kunnolla taas vettä ja hetken saimme myös rakeita. Vähän kuin olisi marraskuu.

Ja sitten taas katson ulos: ihanan vihreää ja kukkapenkki täynnä kukkia.

Auringon vielä antaessa valoaan tähän maailmankolkkaan tänä iltana syntyi taivaalle upea, täydellinen kaksoissateenkaari. Tietenkin tätä oli hypättävä pihalle katsomaan. Ja sitten alkoi taas sataa.

Sade kai tuo onnea, sateenkaarikin.

  

Tämä mennyt viikko on ollut vaiheikas.

Kohta alkaa taas uusi vaihe elämässä, kun astun kokopäivätöihin. Isän päivähoito aloittaa toimintansa ja meikäläinen ajelee tunnin matkan töihin ja takaisin. Ainakin näin aluksi.

Mukavaa mennä töihin, vaikka toisaalta toki vie varmasti vähän aikaa tottua uuteen tilanteeseen. Päivä kerrallaan.

Terveisiä keltaiselta kukkamereltä!

Kevät on lempparini vuodenajoista. Tykkäänkin täällä erityisesti siitä, että kevät on pitkä. Hyasintit kukkivat jo pihassa ja kirsikkapuiden loistoa saa katsella melkein joka puolella. 

Viime viikolla (helmikuussa!) pääsimme taas vuoden odotuksen jälkeen ihailemaan upeaa keltaista merta: narsissipeltoja. Ja superbonuksena matkassa olivat myös mummu ja pappa.

Narsissit ja horisontissa Mt. Baker

Kaskadit - Vieraile Washingtonissa osa 2

Pohjois-Kaskadien kansallispuisto (Wikimedia)

Kirkkaalla säällä ajellessa katson aina, näkyykö Kaskadien vuoristo: onko sää Mt. Bakerilla kirkas, kuinka paljon vuorilla on lunta? (Tällä hetkellä näyttäisi olevan aika ihanan paljon - viime talvi oli nimittäin liian kuiva.) Pohjois-Kaskadien kansallispuisto ja sitä ympäröivä Mt. Baker-Snoqualmie kansallismetsä ovat yksiä lempialueitamme kauneutensa puolesta.

Mt. Bakerin alueella toimii talvikautena kooltaan keskikokoinen laskettelukeskus. Kesäkautena vuoristossa on upeita vaellusreittejä ja tietä pääsee ylös korkeuksiin. 

Yhtenä heinäkuun päivänä ajelimme tien päähän ja kas, jotkut himolaskettelijat olivat kauden viimeisellä laskettelureissulla. He siis kipusivat korkeuksiin suksineen ja laskettelivat sitten omia polkujaan alas. Heinäkuussa!

Tuona kyseisenä heinäkuuna lunta oli vielä yllättävän paljon eikä lumi ollut vielä yläparkkipaikalta sulanut. Jotkut polut olivat täynnä lunta, vaikka ilma oli yli 30 asteinen ja aurinko porotti. Vaeltaminen ei siis ollut helpoimmasta päästä. Maisemat ovat kuitenkin alueella mahtavat!

Mt. Baker talvella

Kesällä

Mt. Bakerin alueella kesällä

Luminen vaelluspolku heinäkuussa

Yhtenä kesänä ajelimme tietä 20 yli Kaskadien Lake Chelanin eteläkärkeen. Tämä tie ei ole talvisin auki lumen vuoksi, kuten etelämpänä olevat vuoriston ylittävät suuremmat tiet. Kauniiden maisemien lisäksi tuo retki yli Kaskadien on muutenkin kiinnostava: lännessä vehreys, puita ja vihreää silminkantamattomiin; idässä aavikko. 

Lake Chelanista voi ajaa vaikkapa Leavenworthiin, joka baijerilaisena kaupunkina on yksi Washingtonin nähtävyys ja käynnin arvoinen. Tai miksei jatkaisi matkaa vaikkapa Snoqualmie-vesiputoukselle?

Tiellä 20 Pohjois-Kaskadien kansallispuistossa

Snoqualmie Falls